Näyttämöllä (Finnish text series)

Tämä teksti kertoo tunteiden, ajatusten ja rakkauden seikkailusta.

On hyvä tunnistaa, milloin mistäkin tunteesta on päästettävä irti. Tunteet ovat nimittäin tärkeitä ja niiden pitää antaa tulla ja ne pitää kokea. On kuitenkin niin vaikeaa antaa niiden mennä. Ja sitten ne muuttuvat helposti murehtimiseksi, kun tunnetta, läpi menevää energiaa, ei vielä oikein osaa päästää irti.

Uskon, että tämä irtipäästämisen harjoittelu kuuluu aikuiseksi kasvamiseen. Ja ylipäätään ihmisenä kasvamiseen. Eikä tässä sinänsä ole mitään erikoista. Sitä on turha arvottaa. Omalla kohdallani tuntuu vain olevan hieman haastavaa päästää tunteista, ja niiden luomista ajatuksista irti. Mistä tiedän milloin päästää irti, milloin olen kokenut tunteen tarpeeksi? Ehkä tämä on jotain tärkeää, mitä jos en osaa kuunnella itseäni tarpeeksi? 

En saa useinkaan kiinni siitä, mikä johtuu mistäkin, ja sitten löydän itseni keskeltä tunne- ja ajatussekamelskaa. Tämä selviämisen sekamelska kääntyy useimmiten lopulta itseäni vastaan. Ja se sekamelska paisuu niin suureksi, että en oikein tiedä mitä tehdä. Siitä tulee tavallaan osa minua. Ylianalysoija, stressaaja, murehtija… Mutta enhän minä ole tätä!

Minä olen itseasiassa se, joka tämän kokee! Enkä jaksa enää identifioida itseäni murehtijaksi tai koko ajan stressaavaksi. Koska en suostu elämään elämääni sellaisen kategorian takaa. Sellaisen painavan verhon takaa.

Koska se on se verho, joka tuntuu pilaavan itseltäni monta hetkeä. Se verho, joka sekamelskasta muodostuu. Se verho, joka vetää minut riittämättömäksi ja arvottomaksi. Koska olen hukkunut tunteiden ja ajatusten maailmaan. Se verho. Argh.

Se verho on se osa minua, joka luulee suojelevansa minua. Mutta oikeastaan se suojelee minua vain rakkaudelta. Ja miksi siltä täytyisi suojautua? Rakkaushan on minun kieleni, meidän kielemme! Kun olen verhon takana, en puhu rakkautta. Puhun pelkoa, surua, inhoa, kärsimystä. Kaikki tämä sekamelskan vuoksi. Siellä ollessani mistä enää edes tiedän, mikä on minun kieleni? Mitä jos olen hukkunut verhon taakse?

Verhon takana on pelottavaa. Eikä verhon takaa uskalla useinkaan kurkistaa.

Mutta sitten kun uskaltaa, niin siellä se on. Siellä se rakkaus koko ajan on! Siellä minä olen koko ajan ollutkin. Rakkauden kanssa verhon takana. Näyttämöllä valmiudessa.  

Rakkaus on kärsivällinen ja lempeä, mutta kyllä sekin jo haluaisi nauttia lavan edessä. Verho on alkanut tylsistyttää. Verho on tietysti ollut hyvä suoja joskus, se ymmärtää, mutta hmm… Rakkaus on huomannut pystyvänsä jo olemaan ja säteilemään verhojen edessä, eikä halua enää pysytellä niiden takana.

Rakkaus myös tietää, että verhot ovat painavat. Mutta painavampaa on pysytellä niiden takana. 

Tämä on aika huvittavaa, ajattelee rakkaus. Verhot, emmekö me jo voisi olla kavereita? Niin taitaa verhotkin jo välillä ajatella.

Uskon, että pian rakkaus ja verhot remahtavat yhdessä nauruun ja löytävät kummallekin paikan näyttämöltä. 

“Noniin, vedä meidät jo sivuun!”, verhot tuntuvat huutavan.

“Olen valmis.”, rakkaus kuiskaa ilmaan.

Jos teksti herätti ajatuksia, rakastaisin kuulla niitä.

Tiedän, etten ole yksin tässä tunnesekamelskassa! ❤

xx

Maija

2 thoughts on “Näyttämöllä (Finnish text series)

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.